It's not happy people who are thankful. It's thankful people who are happy.

Sain Lapselleni-blogin Miralta ensimmaisen blogihaasteeni! Saantojen mukaan minun kuuluu nyt:

• Kiittää tunnustuksen antajaa
• Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
• Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
• Kertoa kahdeksan valitsemaani asiaa itsestäni

Joten tassa niita nyt sitten tulee!

1. Olen syntyperainen tamperelainen ja asuin siella ensimmaiset (melkein) 20 vuotta elamastani. Puheessani ei kuitenkaan kuulemma kuulu tampereen murre, ja helsinkilaiset kaverini olivatkin ihan pettyneita kun en puhunut tamperetta! Muutin siis vuonna 2008 Helsinkiin opiskelemaan matkailua ja olen edelleen sita mielta, etta se on paras paatos mita olen koskaan tehnyt, koska sen jalkeen mulle on tapahtunut niin paljon hyvia asioita ja olen kasvanut paljon paremmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi. Helsingista loysin monta uutta ihanaa ystavaa, ja ilman Helmi liiketalousopistoa en olisi lahtenyt Brysseliin tyoharjoitteluun enka sita myoten sitten olisi paatynyt tanne Puolaankaan :)

2. Nyt 22-vuotiaana poden valilla jo ikakriisia, koska haluan nahda ja tehda kaiken kun olen viela nuori. Sitten valilla nauran itselleni, kun tajuan ettei kaikki ehka lopukaan siihen kun tayttaa esimerkiksi kolmekymmenta. Ja sitten tajuan myos sen, etta siihen kolmeenkymmeneenkin mulla on viela 8 vuotta aikaa... Joten nykyaan yritan olla kriiseilematta. Muutoin en juurikaan ajattele ikaani, en esimerkiksi oikein osaa ajatella etta miten taman ikaisena oikein kuuluisi kayttaytya ja olla. Minun sisallani asuu varmaankin ikuinen lapsi, joka rakastaa koiranpentuja, tuntee valilla pakottavaa tarvetta tehda kuperkeikkoja sangylla ja tahtoo mieluummin poikaystavaltaan lahjaksi teddykarhun kuin ruusuja... Valilla mietin tosin myos, miksi oikein potea ikakriisia, kun kuitenkin elama tuntuu vuosi vuodelta kivemmalta ja paremmalta, ja samalla jatkuvasti oppii enemman itsestaan ja olemaan enemman ja enemman sinut itsensa kanssa. En mistaan hinnasta tahtoisi enaa palata takaisin epavarmoihin teinivuosiin!

3. Rakastan kaikkia elaimia, etenkin koiria, ja taalla Puolassa ollessani mulla on jatkuvasti ikava pikkuista havannankoiraani Minjaa, joka nyt asustelee  vanhempieni luona. Karvaisen otuksen kaipuuta taalla onneksi lievittaa kissanpentuni Tuna, jonka sain poikaystavaltani "yllatyslahjana" (ihan erityisen mieluisena sellaisena tosin!). Erityisesti lahella sydantani on delfiinit ja valaat, ja yksi mun suurimmista aaneen sanottavista haaveista onkin joskus nahda valaita luonnossa.

4. Matkustus on varmastikin suurin intohimoni, olen kiinnostunut eri kulttuureista ja kaikesta, eika maailmasta loydy kovinkaan monta sellaista kolkkaa, jonne en joskus tahtoisi matkustaa! Matkustellessa tykkaan majoittua erityisesti hostelleissa, koska ensinnakin en mene lomalle siksi etta voisin viettaa aikaani hienoissa hotellihuoneissa, ja toisekseen hostelleissa tutustuu aina mielenkiintoisiin tyyppeihin ympari maailmaa. Yksi matkustelun parhaita puolia mielestani onkin juuri se, kun tutustuu uusiin ihmisiin! Olen saanut paljon uusia kavereita eri puolilta maailmaa ja uskoisin, etta se on aika avartavaa ja kasvattavaa kun paasee nakemaan kunnolla muitakin kulttuureja kuin vain sen omansa. Myonnan myos olevani vahan tallainen turistiluonne, joka ottaa aina sata miljoonaa kuvaa lomansa aikana ja rakastan myos kaikkia matkamuistomyymaloita, ja joudun aina vahan hillitsemaan itseani etten ostaisi ihan kaikkea tyhmaa... :)

5. Olen vilukissa ja suurin syy, miksi en pida talvesta on juurikin se kylmyys. Fiilistelen kylla talvessa aina lumisadetta ja kaikkia ihania valoja kun ulkona on muuten pimeaa, mutta kylmyytta vain on niin vaikea sietaa. Nukun kesaa lukuunottamatta aina villasukat jalassa ja hiihtelen niissa muutenkin aina kotosalla. Haluaisin joskus kokeilla asua edes jonkin aikaa jossain sellaisessa maassa, missa on aina lammin.

6. En ole koskaan asunut ihan yksin. Muutettuani ensimmaista kertaa pois kotoa, asuin kahden tyton kanssa soluasunnossa. Soluun muuttaminen ennestaan tuntemattomien tyyppien kanssa epailytti mua aluksi hieman, mutta en uuteen kaupunkiin muuttaessani lopulta edes harkinnut yksin asumista, koska halusin tutustua uusiin ihmisiin. Onneksi mulla kavi hyva tuuri, ja meista tulikin melkein kuin siskot kamppisteni kanssa. Brysselissa asuin 8 ihmisen talossa, ja rakastin joka hetkea siella, enka edes kaivannut enempaa yksityisyytta. Mun mielesta oli ihanaa, etta keittiossa tai olohuoneessa oli aina joku, jonka kanssa saattoi puhua tai keksia jotain tekemista, mutta toisaalta aina oli mahdollisuus myos paeta omaan huoneeseen ja sulkea ovi jos halusi olla rauhassa. Nyt taalla Puolassa asun ensimmaista kertaa yhdessa poikaystavan kanssa, ja valilla olen miettinyt etta miten oikein osaisin olla jos joskus pitaisikin asua ihan yksin, kun olen tottunut siihen etta lahella on aina joku. Vaikka tarvitsenkin valilla omaa aikaa, niin silti yksinolo pidemman paalle voisi olla aika vaikeaa.

7. Tulen toimeen vahilla unilla, mutta rakastan silti nukkua pitkaan! Tasta syysta olen saanut poikaystavaltani lempinimen Koala... :) "Vahilla unilla parjaaminen" johtuu siita, etta en yleensa malta menna kovinkaan aikaisin nukkumaan, vaikka seuraavana aamuna taytyisi herata toihin tai kouluun. Nyt kun talla hetkella moisia velvotteita ole, niin valilla ihan havettaa kun saatan aamuisin jaada sankyyn loikoilemaan vaikka kuinka pitkaksi aikaa. Sen takia olenkin yrittanyt ottaa tavaksi kayda aamulenkilla, jotta ei tuntuisi silta etta heittaisin vain aikaa hukkaan nukkumalla!

8. Pidan tatuoinneista ja talla hetkella ihossani on niita kaksi, jotka molemmat olen ottanut nyt asuessani ulkomailla. Olin halunnut tatuointia jo pitkaan, mutta odotin aika kauan ennen ensimmaisen ottoani kahdesta syysta: pelkasin kipua ja en myoskaan ollut ihan varma, mita haluaisin tatuoida. Ensimmaisen tatuointini otin Brysselissa oikeaan kasivarteen "kainalon alle" yhden kamppikseni kanssa. Valitsin kuvakseni old school - tyylisen paaskysen, joka symboloi hyvaa onnea matkailijoille ja seikkailijoille. Lisaksi lintuseni kantaa tekstia Little Brother, silla pikkuveljeni on mulle kaikki kaikessa. Toisen tatuointini otin nyt taalla Puolassa, mulla oli kaksi vaihtoehtoa mutta lopulta paadyin tahan inkkarityttoon. Lempi Disney-prinsessani on Pocahontas, ja olin pitkaan halunnut tatuoida sen, mutta lopulta halusin sitten vahan erilaisen ja persoonallisemman Pocahontaksen. Joka tapauksessa Pocahontas edustaa mulle sellaista vahvaa ja rohkeaa naista, joka seuraa omaa sydantaan. Tykkaan hirveasti molemmista tatuoinneistani! Eika muuten edes sattunut, vaikka sita alun perin niin kauheasti pelkasinkin... :)

Mukaan ei ole tietenkaan pakko lahtea, mutta haastan tahan seuraavien blogien kirjoittajat:

• Laura @ We are like grass
• Mia @ Open your eyes
• Liisa @ Little heels
• Stu @ Sometimes my life is like Bob Dylan's 115th Dream
• Milka @ Strawberryfields forever
• Jemina @ Lentoharjoituksia
• Annika @ Britannika
• Jenni @ Knittapötkylöitä

// Translation: Just a challenge where I had to write 8 random facts about myself :)